Puhuttaessa Jumalasta ja tieteestä, on usein ja myös aiheestakin käytetty nimitystä "aukkojen Jumala". Se tarkoittaa, että selitetään jumalallisiksi sellaiset luonnonilmiöt, joita tiede ei osaa tyydyttävästi selittää. Tästä on seurannut, että Jumalan elintila pienenee pienenemistään sitä mukaa, kun luonnontiede edistyy.
On selvää, että tällaisessa ajattelussa on jokin perusvirhe. Tämä virhe on, että käsitys Jumalan ja fyysisen todellisuuden välisestä suhteesta muodostetaan inhimillisen ajattelun keinoin (kuinka muutenkaan).
Lähestyn seuraavaksi kysymystä elämän synnystä ja evoluutiosta siitä näkökulmasta, että kaikki inhimillinen ajattelu, mukaanlukien niin luonnontiede kuin teologiakin, pohjautuvat äärellisyyteen, kun Jumala on aidosti (matemaattisesti) ääretön.
Luonnontiede pystyy koko ajan paremmin selittämään erilaisia luonnonilmiöitä. Monet teoriat ovat vielä alkutekijöissään, ja esim. elämän syntyä (biogeneesiä) ja evoluutioteoriaa voi pitää raakileina, kun ottaa huomioon, miten paljon selitettävää elämän kehittymisessä on. Mutta luonnontiede tulee edistymään. Pidän mahdollisena, että elämän synnylle ja kehitykselle löytyy lopulta luonnollinen, naturalistinen selitys.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Jumala ei olisi luonut maailmaa, vaan sitä, että Jumalan luomistyö on täydellinen ja yhtenäinen.
Ajatelkaamme vertailun vuoksi, että ns. älykkään suunnittelun (ID) kannattajat voisivat osoittaa vastaansanomattomasti, että jotkin eliöiden ominaisuudet eivät ole voineet syntyä luonnollisen kehityksen kautta, vaan että ne välttämättä ovat rakennettuja. Tämä toki osoittaisi, että älykäs suunnittelija on olemassa, mutta samalla se johtaisi epäyhtenäiseen jumalakuvaan. Luonnossa olisi siis sekä spontaaneja että älykkäästi suunniteltuja (rakennettuja) ominaisuuksia, mistä seuraisi joukko varsin hankalia jatkokysymyksiä. Eikö Jumala osannutkaan luoda kaikkea yhtenäisellä tavalla ? Mitkä ominaisuudet lopulta ovat spontaaneja, mitkä rakennettuja (koska spontaania kehitystä kiistatta myös tapahtuu, kun ajatellaan luontoa kokonaisuudessaan) ? Mitä rakennetut ominaisuudet paljastavat Jumalan ajattelusta ja äo:sta ? Miksi tämä paljastuu ihmiskunnalle vasta nyt ?
Itse pidän tällaisia kysymyksiä lähtökohdiltaan kyseenalaisina - että Jumala jäisi ikäänkuin tutkijoiden haaviin jonkin luonnossa tavattavan ilmiön perusteella. Pidän tätä Jumalan aliarvioimisena (inhimillistämisenä). Mielestäni se ainutlaatuinen yhtenäisyys, jonka tapaamme luonnossa, pitää yhtä sen Raamatussa esitetyn ajatuksen kanssa, että luomakunta nimenomaan yhtenä kokonaisuutena julistaa Jumalan tekoja. Joko uskomme että kaikki luonnossa julistaa Jumalan tekoja, tai sitten ei mikään; ja että näin tulee aina olemaan.
Matemaattisesti ääretön Jumala kykenee luomaan maailman niin, että se alusta loppuun asti toimii omien, täydellisen harmonisten sääntöjen mukaan, luoden elävän luonnon ja ihmisen. Äärellinen ihminen, jonka äärellisen ajattelun välineet pohjautuvat yksinomaan tähän luotuun maailmaan, vain näkee tapahtumat spontaaneina. Ihminen ei voi koskaan edes ajatuksissaan tavoittaa Jumalan äärettömien mahdollisuuksien maailmaa.
